Nyt kun Suomen Leijonat pelaavat MM-kiekkoa Pietarissa, tuli mieleen muistella omia kisareissuja itänaapuriin.
Ensimmäisen kerran olin Moskovassa kisaamassa vuonna 1989. Henkilökohtaiseksi huoltajaksi lähti Risto Pethman. Liiton puolesta mukana ei ollut kannustusjoukkoja, vaan kahdestaan mentiin. Käsittääkseni Jorma Räty tämän reissun minulle junaili.
1989 laji otti alkuaskeleitaan Neuvostoliitossa. Voittaja oli tuolloisen Neuvostoliiton paras kehonrakentaja. Nimeä en valitettavasti muista, mutta sen muistan, että vuotta myöhemmin voitin hänet. Itse olin ensimmäisellä kohtaamisella kolmas.
Neuvostoliitossa kehonrakennus oli aiemmin ollut varsin marginaalinen laji. Ilman kunnollista penkkitulosta ei kehonrakentajaa pidetty minään. Olisipa kuulunut noihinkin kisoihin penkkipunnerrus. Olisin ollut aika vahvoilla!
Kun kerran vauhtiin pääsin, olinkin sitten seuraavana vuonna 1990 neuvostonaapurissa reissussa kaksikin kertaa: Keväällä 1990 Pietarissa eli silloisessa Leningradissa EM-kisoissa ja syksyllä vielä Ufa-nimisessä paikassa Uralin juurella kansainvälisessä IFBB:n ”Mister Ural -90” -kisassa. Näistä lisää kuvia ja tunnelmia myöhemmin.
EM-kisa Pietarissa: Kourumäki, Juhani Herranen, Kirsi Hämäläinen, Juha Bolström ja Tape Valkonen. Ei merkittäviä sijoituksia kenellekään, mutta hieno reissuhan se oli.
Matkalle lähdimme Helsingistä bussilla jenkkien delegaation kanssa. Amerikkalaiset eivät olleet varsinaisesti kisaamassa, vaan pikemmin kutsuttuina esiintymään. Menomatkasta mieleen jäivät amerikkalaisnaisten huomiotaherättävän isot kannut. Tuntui, että ensin näkyi nurkan takaa tissit, sitten vasta loppuosa naisesta. Silikoneja ei tuohon aikaan Suomessa ollut nähtävissä samaan tapaan kuin nykypäivänä.
Kuvassa edellämainittujen amerikkalaistyttöjen seurana Tape, jolla oli näemmä tuolloin vielä tukkakin päässä.
Takaisintulo ajoittui vappuaattoon ja Helsinki oli varsinaisen sekamelskan vallassa. Jenkkien joukkue oli palannut lentokoneella, kun eivät katsoneet kestävänsä toista bussireissua meidän kanssamme kuoppaisilla teillä.
Tapasimme heidät vielä hotellilla Helsingissä ja amerikkalaiset olivat hyvin hämmentyneitä Suomen juhlahumusta: Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Miksi koko rauhalliseksi luultu maa tuntuu menneen aivan sekaisin?
Kuten kuva kertoo, Pietarissa/Leningradissa 1990 järjestetyssä EM-kisassa oli varsin kattava osanotto. Mukana oli joukkueet 18 eri maasta.
Suomen joukkueella oli tuolloin käytössä jo aivan oikeita pensselillä levitettäviä kisavärejä, mutta toisin oli esim. itänaapurin tytöillä ja pojilla. Muistan, kuinka kisapaikalle saapuessani ihmettelin Neuvostoliiton joukkueelle varatusta valmistautumistilasta kuuluuvaa hurjaa läiskettä. Aivan kuin siellä olisi pehmitetty isompaakin satsia pihvilihaa. Läiskyntä selittyi sillä, että kehonrakentajien ihoon lätkittiin voimalla jauhomaista kisaväriä, aivan kuin jonkinlaista punamultaa.
Hyvin eksoottisempikin väriaine kuitenkin toimi, kuten kuvista näkyy:
Ja vielä oma kisalook tuolta vuodelta:
Jouko "kiviliha" Kourumäki 