Jouko aloitti vuoden 2014 kesällä artikkelisarjan, jota tarjottiin Bodytreeni-lehdelle. Projektin nimeksi valittiin Mahdottomasta mahdollista, mikä Jokken mielestä kuvasi hyvin hänen omaa kehonrakennusuraansa.
Taittajalle/kuvatekstin tekijälle on sattunut hauska moka: Kuvissa taitaa olla 1990-luvun alkuvuosien kisakunto, ei vuoden 2014.
Vuonna 2014 Jouko aloitti yhteistyön Bodytreeni-lehden kanssa. Tarkoitus oli kirjoittaa pidempikin artikkelisarja kehonrakennuksesta, kehonmuokkauksesta, treenaamisesta jne.
Into artikkelien kirjoittamiseen hiipui viimeistään siinä vaiheessa, kun kävi selväksi, että Bodytreeni-lehti ei ollut halukas maksamaan ensimmäistäkään kirjoittajapalkkiota, ei pientä eikä suurta. Jutut olisivat kyllä kelvanneet vastikkeetta.
Jokainen, joka on Joukon omakätisesti kirjoittamia sähköisiä viestejä lukenut, hoksaa välittömästi, että artikkelit on sanoiksi ja lauseiksi naputellut joku muu. Haamukirjoittaja on kuitenkin vain kirjannut Joukon itsensä puhumat asiat sellaisessa järjestyksessä ja sellaiseen muotoon, että ne sopivat lehdessä julkaistavaan formaattiin lauseiden pituuden, oikeinkirjoituksen ja sanamäärän osalta.
Asiat ovat kirjoittajan itsensä eli Joukon omia. Hänen mukanaan katosi pois vuosikymmenten aikana kertynyt valtava määrä sekä opiskeltua että itse kokemuksen kautta opittua voimailun ja kehonrakennuksen tietotaitoa.
Kirjoitustyön lisäksi artikkelin lähettäjien kontolle jäi myös kuvituksen hankkiminen. Pyydettiin avuksi mukavaa ja nättiä Annia, joka vuonna 2014 tunnettiin kotimaista body-skeneä seuraavissa piireissä Rahkamuijana suositun bloginsa ja legendaaristen Paint-piirrostensa ansiosta. Anni suostui mielihyvin, mistä olimme todella kiitollisia. Palkkiota ei voitu kuvista maksaa, koska lehtikään ei maksanut jutuista yhtään mitään.
Nykyään Anni tunnetaan myös Rouva Hydraulic Press Channelina.
Lisää marraskuun 2014 kuvaussession satoa:
Kuvaussession valitettava päätös oli Joukon juurineen irti revennyt oikean käden sormenkynsi ja pari tikkiä. Kuvassa olevien herrojen poistuttua paikalta Jouko lisäsi vielä painoja kyykkytankoon ja pyysi varmistajikseen Annin ja valokuvaajan. Se oli iso virhe.
Tangon palauttaminen hieman totuttua kapeampaan telineeseen meni pieleen ja sormi jäi tangon ja koukun väliin puristuksiin. Verta tuli kiitettävästi.
Sairauslomaa ei yksinyrittäjällä ollut varaa pitää.
Paikallinen sanomalehti Valkeakosken Sanomat kertoi 1.12.2011 Joukon viimeisestä suuresta pettymyksestä kehonrakennuksen parissa näin:
Kuva kertoo valintatilaisuudesta seuraavaa:
Joukon omin sanoin: ”Kun ei Tapea sen näköisenä voinut sinne lähettää, ne eivät sitten suostuneet lähettämään ketään. Eivät, vaikka itse olisin matkanikin taas maksanut.”
Tämän jälkeen Jouko siirtyi voimanoston pariin viimeisiksi vuosikseen. Hän kuitenkin aina elätteli ajatusta kehonrakennukseen palaamisesta. Ajatuksena oli nousta lavalle uudestaan 61-vuotiaana.
Mestari on poissa. Siksi vain kuvat ilman selityksiä. Kommenttiosio on avoinna.
Joukon puolesta,
Sihteeri
Rovaniemen EM-kisan tulokset 8.6.2016:
EM-kulta. Kyykky 235, penkki (Joukon omien sanojen mukaan) surkea 140, veto 255 ja yhteistulos Gpc-liiton oman ikäluokan ME.
Tämän jälkeen tuli kaikille Joukon tuhansille ihailijoille ja sadoille ystäville sekä läheisille ihmisille hirvittävänä järkytyksenä suru-uutinen.
Joukon tyttären Tia-maria Leppälahden päivitys Joukon Facebook-sivulla 15.6.2016 klo 16:05:
Kirjoitan tänne nyt kaikille tiedoksi, että Jouko Kourumäki on menehtynyt tänä aamuna Tayssissa.
Haluan Joukon puolesta kiittää jokaista ihmistä joka on ollut mukana isäni elämässä. Tiedän, että teidän ansiosta isälläni oli hyvä elämä vaikka nyt loppuikin viidenkymmenenyhdeksän vuoden iässä.
Jouko menehtyi kivuttomasti ja tiesi itsekin sisimmässään lähtevänsä täältä. Kiitokset siis vielä kaikille jotka ovat olleet mukana matkassa ja isäni tukena.
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
yht’äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
kaipuu suuri sanaton.
Joukon ex-vaimon ja tyttären äidin Ansku Leppälahden luvalla tästä blogista tulee Joukon elämän ja pitkän kehonrakennus- ja voimanostouran muistomerkki, jonne kaikki Jokken eri tilanteissa tavanneet ja tunteneet ovat tervetulleita muistelemaan ja jättämään terveisiään.
Meillä kaikilla on niin suunnattoman suuri ikävä tätä hienoa miestä.
Rovaniemen GPC-kisoihin on aikaa kolmisen viikkoa. Kilpakumppanitkin ovat jo selvillä. 50-59 -vuotiaita miehiä 90-kilon sarjassa on neljä, kaikki eri maista, joten saadaan oikeasti kansainvälinen kisa. Tarkasti ottaen 50-54 -vuotiaat ja 56-59 -vuotiaat taitavat olla keskenään eri ikäsarjassa, mutta väkisinkin vertailuja tulee tehtyä vierekkäisten ikäluokkien kesken.
RAW voimanostokisaan ovat ilmoittautuneet
Paul George, 54, Iso-Britannia
JJ Dunne, 53, Irlanti
Peter Herák, 55, Slovakia
Jouko Kourumäki, 59, Suomi
Iskiasvaiva on onneksi vihdoin viimein helpottanut. Nyt saa jännittää, kuinka olkapää kestää. Ei auta muu kuin säntillinen treenaaminen satoi tai paistoi, huvitti tai ei.
Nyt kun Suomen Leijonat pelaavat MM-kiekkoa Pietarissa, tuli mieleen muistella omia kisareissuja itänaapuriin.
Ensimmäisen kerran olin Moskovassa kisaamassa vuonna 1989. Henkilökohtaiseksi huoltajaksi lähti Risto Pethman. Liiton puolesta mukana ei ollut kannustusjoukkoja, vaan kahdestaan mentiin. Käsittääkseni Jorma Räty tämän reissun minulle junaili.
1989 laji otti alkuaskeleitaan Neuvostoliitossa. Voittaja oli tuolloisen Neuvostoliiton paras kehonrakentaja. Nimeä en valitettavasti muista, mutta sen muistan, että vuotta myöhemmin voitin hänet. Itse olin ensimmäisellä kohtaamisella kolmas.
Neuvostoliitossa kehonrakennus oli aiemmin ollut varsin marginaalinen laji. Ilman kunnollista penkkitulosta ei kehonrakentajaa pidetty minään. Olisipa kuulunut noihinkin kisoihin penkkipunnerrus. Olisin ollut aika vahvoilla!
Kun kerran vauhtiin pääsin, olinkin sitten seuraavana vuonna 1990 neuvostonaapurissa reissussa kaksikin kertaa: Keväällä 1990 Pietarissa eli silloisessa Leningradissa EM-kisoissa ja syksyllä vielä Ufa-nimisessä paikassa Uralin juurella kansainvälisessä IFBB:n ”Mister Ural -90” -kisassa. Näistä lisää kuvia ja tunnelmia myöhemmin.
EM-kisa Pietarissa: Kourumäki, Juhani Herranen, Kirsi Hämäläinen, Juha Bolström ja Tape Valkonen. Ei merkittäviä sijoituksia kenellekään, mutta hieno reissuhan se oli.
Matkalle lähdimme Helsingistä bussilla jenkkien delegaation kanssa. Amerikkalaiset eivät olleet varsinaisesti kisaamassa, vaan pikemmin kutsuttuina esiintymään. Menomatkasta mieleen jäivät amerikkalaisnaisten huomiotaherättävän isot kannut. Tuntui, että ensin näkyi nurkan takaa tissit, sitten vasta loppuosa naisesta. Silikoneja ei tuohon aikaan Suomessa ollut nähtävissä samaan tapaan kuin nykypäivänä.
Kuvassa edellämainittujen amerikkalaistyttöjen seurana Tape, jolla oli näemmä tuolloin vielä tukkakin päässä.
Takaisintulo ajoittui vappuaattoon ja Helsinki oli varsinaisen sekamelskan vallassa. Jenkkien joukkue oli palannut lentokoneella, kun eivät katsoneet kestävänsä toista bussireissua meidän kanssamme kuoppaisilla teillä.
Tapasimme heidät vielä hotellilla Helsingissä ja amerikkalaiset olivat hyvin hämmentyneitä Suomen juhlahumusta: Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Miksi koko rauhalliseksi luultu maa tuntuu menneen aivan sekaisin?
Kuten kuva kertoo, Pietarissa/Leningradissa 1990 järjestetyssä EM-kisassa oli varsin kattava osanotto. Mukana oli joukkueet 18 eri maasta.
Suomen joukkueella oli tuolloin käytössä jo aivan oikeita pensselillä levitettäviä kisavärejä, mutta toisin oli esim. itänaapurin tytöillä ja pojilla. Muistan, kuinka kisapaikalle saapuessani ihmettelin Neuvostoliiton joukkueelle varatusta valmistautumistilasta kuuluuvaa hurjaa läiskettä. Aivan kuin siellä olisi pehmitetty isompaakin satsia pihvilihaa. Läiskyntä selittyi sillä, että kehonrakentajien ihoon lätkittiin voimalla jauhomaista kisaväriä, aivan kuin jonkinlaista punamultaa.
Hyvin eksoottisempikin väriaine kuitenkin toimi, kuten kuvista näkyy:
Ja vielä oma kisalook tuolta vuodelta:
Tämän päivän salitreenin lopuksi pientä hassuttelua vatsapyörällä.
Tehkääpä perässä ja laittakaa kuvaa, kun onnistuu!
Hyvää viikonloppua,
terveisin Jokke
Jouko "kiviliha" Kourumäki 