Minulle Jorma Räty oli kehonrakennuksen ensimmäisiä suomalaisia esikuvia. Tarkemmin ajatellen ensimmäinen ja ainoa. Hyviä kilpakumppaneita ja loistavia persoonia on lajissa paljon, mutta oikeaksi esikuvaksi en kyllä asettaisi ketään muuta kuin Jorman.
Itse aloitin treenaamisen kivillä ja rekkitangolla 14-vuotiaana. Ensimmäiset kisat joihin osallistuin, olivat muistaakseni 1979 Turun SM-kisat. Sarja oli tuolloin alle 70 kiloa, sijoitus yhdeksäs. Painoa oli kokonaista 66 kg (nahkatakki päällä). Vaatimattomasta sijoituksesta huolimatta syttyi sammumaton kipinä lajiin. Vuonna 1982 olinkin jo kolmonen 70 kilon sarjassa.
Vuonna 1983 yritin päästä uudelleen SM-kisoihin 70 kilon sarjaan. Latauksien kanssa oli ongelmia ja koko kisa meni suoraan sanottuna täysin päin honkia. Oli pakko ryhtyä etsimään uutta tietoa. Internettiähän ei tuolloin ollut käytettävissä, vaan tieto oli pakko hankkia harvoista kirjallisista lähteistä lukemalla, itse kokeilemalla ja kokeneemmilta suoraan kysymällä.
Rohkeasti otin puhelimen käteen ja soitin Jorma Rädylle, silloisen Kehonrakennusliiton puheenjohtajalle Helsinkiin. Tiedustelin, voisinko tulla juttelemaan ja hakemaan tarvitsemaani lisätietoa lajista. Ujona maalaispoikana yllätyin, kuinka lämpimästi suuri esikuvani suhtautui soittooni. Tule pois vaan, tervetuloa!
Helsingissä vietin päivän ja yön Jorman vieraana ja tapasin myös hänen perhettään. Poikaa en muista nähneeni, mutta varmaan sen ikäisillä poikaviikareilla oli omat menonsa kavereiden kanssa. Yön nukuin Rätyjen kotisohvalla. Kävi ilmi, että rouva Räty on kotoisin samalta kylältä kuin oma isäni.
Nuori kehonrakentajanalku sai Jorma Rädyltä todella ystävällisen ja asiantuntevan kohtelun. Tästä jäi valtava kiitollisuus ja kunnioituksen tunne ikuisiksi ajoiksi.
Rädyn treenikumppani Risto Koivunen ei tainnut tuolla reissulla vielä tulla tutuksi, mutta mm. vuonna 1985 olimme jo samassa sarjassa kilpailemassa. Kahdensankymmenen kilon sarjassa Risto oli kolmas, minä neljäs.
Olen aina valmentanut itse itseäni, mutta kokonaan omin neuvoin ei pärjää kukaan. Jorma Rädyn lisäksi olen saanut arvokasta opastusta mm. Peter Keräseltä. Siinä on toinen hieno mies, josta on jäänyt todella positiivinen ja asiallinen kuva.
Pari vuotta sitten olin Helsingin messukeskuksessa järjestyksenvalvontakeikalla TotalSecin palveluksessa. Taisi olla nuorison suosima SummerSound-tapahtuma. Kuinka ollakaan, Jägermeisterin teltalta poimin kainalooni pari oikein edustavaa PR-emäntää. Toinen näistä upeista naisista sattuikin olemaan Jorman sukulaistyttö. Lähetin hänen mukanaan terveisiä rouva Rädylle. Toivottavasti tulivat perille. Elleivät, niin terveiset ja kiitokset hänelle kestityksestä näin blogin kautta!
Olen myöhemmässä elämässäni pyrkinyt laittamaan hyvän kiertämään Jorma Rädyltä oppimallani tavalla. 2000-luvun puolella olen auttanut parhaani mukaan mm. sellaisia kilpailijoita kuin Hanna Kärkkäinen, Marko Kallioniemi ja Tommi Tulonen.
Tulosen Tommin kanssa yhdeksän kuukautta kestänyt valmennusprojekti huipentui siihen, että otin pojan viimeiseksi kisoja edeltäväksi viikoksi luokseni asumaan. Näin voitiin puolin ja toisin varmistaa, että valmistelut todellakin tehtiin pilkulleen oikein. Sijoitus ensimmäisissä kisoissa olikin varsin mainio: 4. sija Jyväskylän SM-karsinnassa.
Nähtäväksi jää, tuleeko Tommista ”isona” kehonrakentaja, vai hiipuuko innostus muutamaan ensimmäiseen kisaan. Ainakaan hänen urheilijablogissaan ei näytä olevan päivityksiä ensimmäisen kisavuoden jälkeen. Lahjoja pojalla kyllä olisi tähän lajiin ja oikealla valmennuksella kaikki mahdollisuudet menestykseen.
Tällaisia muisteloita tällä kertaa. Hyvää vappua kaikille lukijoille!
Terveisin Jokke
Jouko "kiviliha" Kourumäki 